Naiset kirjastossa

Kiidin töistä pikavauhtia kotiin viedäkseni pojan treeneihin ja yllättäen kuopus ilmoitti tulevansakin mukaan, kun piti päästä kirjastoon. Siispä me naiset suunnistimme pitkästä aikaa kotikuntamme pääkirjastoon ja eipä aikaakaan, kun molemmilla oli jo syli täynnä kirjoja. Gustav Björkstrandin "Maria Åkerblom - elämän ja kuoleman lähettiläs" tuli jo luettuakin. Björkstrand on väitellyt kirkkohistorian tohtoriksi aiheenaan åkerblomilaisuus, joten tietää mistä kirjassaan kertoo ja osaa myös tuoda tietonsa julki. Åkerblomin elämässä olisi aineksia vaikka millaiseen kohuromaaniin mutta Björkstrand osaa käsitellä aihettaan viileän tieteellisesti ja matkan päästä, lukiessa voi vain ihmetellä miten tuo kaikki on voinut tapahtua ja miten suuri voima uskonnolla onkaan ja miten häikäilemättömästi toiset käyttävätkään sitä hyväkseen. Aiemmin olen lukenut Leevi Laitisesta kertovan kirjan "Elämä lahkon vankina". Molemmissa lahkoissa hallitaan mielivaltaisesti, kovalla kurilla sekä väkivallalla ja lahkolaiset ovat valmiit jättämään perheensä, kotinsa ja lahjoittamaan kaiken omaisuutensa lahkolle. Laitisen tapauksessa äiti luovutti jopa pienet lapsensa lahkon käyttöön lapsisaarnaajiksi. Ehkäpä uskomattominta asiassa on kuitenkin se, että Leevi Laitinen on selviynyt näistä lapsuuden koettelemuksistaan ja on mitä lämpimin ja ystävällisin ihminen ilman pienintäkään katkeruutta. Muutamat tutut kokivat "Elämä lahkon vankina" - kirjan jopa liiankin ahdistavaksi lukukokemukseksi  mutta itse koin sen lähes päinvastoin saatuani ilon tutustua kyseiseen herraan ja minulle se kirja oli suuri selviytymiskertomus.