Menimme elokuvateatterille jo hyvissä ajoin, tuoreessa muistissa oli vielä miten jonotimme päästäksemme katsomaan Jack Sparrowta. Olimmekin sisällä ensimmäisten joukossa ja odotellessa oli hyvä katsella muita eläviin kuviin tulijoita - hämmästyksekseni yleisön joukosta erottui niiden lasten-kanssa-elokuviin-miesten lisäksi kymmenkunta isoa raavasta miestä, jotka tulivat paikalle ilman lapsia. Aikuisten oikeasti en ollut tiennyt, että isot miehetkin katsovat Potteria, olin aina kuvitellut sen olevan enemmän nuorempien juttu. Kaikkea sitä näköjään oppii maailmanmenosta, kun vain poistuu kotoaan.
Potterista vielä: jostain syystä en ole koskaan jaksanut lukea Pottereita, Liekehtivä pikari löytyy lasten kirjahyllystä ja olen yrittänyt aloittaa sen parikin kertaa mutta kesken on aina jäänyt. Jos jotakin kirjaa mainostetaan ja kehutaan kovasti, ennakko-odotukseni ja -luuloni ovat korkealla ja monesti olen joutunut pettymäänkin. Näin taisi käydä Pottereidenkin kanssa, niiden kirjallinen anti ei kuitenkaan ollut sitä tasoa mitä ennakko-odotukset antoivat odottaa ja muutenkaan kirjallisuudenlajeista fantasia ei ole sydäntäni lähimpänä. Kaikki kunnia suomentajalle, Jaana Kapari-Jatta on tehnyt aivan uskomattoman upeaa työtä ja hänen oman kirjansa "Pollomuhku ja Posityyhtynen" olen taas lukenut yhdellä istumalla.
PS. Toinen Potter eli Beatrix sen sijaan kuului lukemistooni jo ennen lapsiakin. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti