Vuosikymmeniä on takana neljä kokonaista ja muutama vuosi päälle, perheeseen kuuluu Elämäni Mies ja kolme lasta ( Työmies, Urheilija ja Hevostyttö). Tavallista elämää eletään keltaisessa talossa keskellä satakuntalais-varsinaissuomalaista maaseutua. Kun nykyään lasketaan lemmikkieläimetkin perheenjäseniksi niin pitää myös mainita taloutemme kolme karvakorvaa: kaksi kissaa ja koira. Kissat ovat veljeksiä ja tappelevat juuri niin kuin vain veljekset voivat, koiraneiti alkaa jo olla hieman iällä mutta mammalle ikuinen vauva.
Aiemmin olin vankasti sitä mieltä ettei ihmisellä ei voi olla koskaan liikaa kirjoja mutta nykyään säilytystilan puute on aiheuttanut pientä lipsumista mielipiteen jyrkkyyteen. Ruuanlaitto on myös mukavaa eikä vain velvoite, joita tiskaus ja silitys sen sijaan ovat. Iän karttumisen myötä olen nyttemmin todennut omaavani oudon viehtymyksen siivoukseen, varsinkin silloin, kun saan ja voin tehdä sitä yksin omassa rauhassani. Ja puutarha.... suunnitelmat ovat edelleen suuremmat kuin toteutukset. Kaikenlaista muutakin olisi kiva puuhata mutta nykyinen pääharrastukseni autolla-ajo rajoittaa muuhun toimintaan käytettävissä olevaa aikaa. Töistä kotiin tuhatta ja sataa, lapsi kyytiin ja matka jatkuu harrasteeseen, edelleen kaasupolkimessa on vain yksi asento. Hm, toivottavasti ymmärtävät olla kiitollisia saamistaan kuljetuspalveluista edes siinä kohtaa, kun sitten joskus valitsevat minulle vanhainkotia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti